Viikko sitten sunnuntaina olimme kisoissa Ylistarossa, Seinäjoella. Sole pääsi kahdelle agilityradalle ja Iisa pääsi noin kahdeksan kuukauden kisatauon jälkeen yhdelle radalle. Tuomarina koko päivän toimi Sari Mikkilä.

Päivä alkoi 3-luokkien kisoilla. Ensimmäinen rata oli melko haastava tekniikkarata. Heti kolmosesteellä ohjaus hukassa, mutta sain pelastettua. Valitettavasti ennen keppejä suoritettu putki ei kuulunut suunnitelmaan! Olin jotenkin vaan ajatellut, että saan Solen huomion herätettyä ja käännettyä kepeille, mutta eihän se nyt ihan niin mennyt... Tämä oli kuitenkin ainut virhe, mitä tällä radalla tapahtui.

 

Toinen rata tuntui vähän enemmän meidän radalta, mutta onnistuin sössimään senkin. Heti alussa vein Solea ihan liian pitkään kepeille ja Sole lähti pujottelemaan väärin päin. Toinen virhe tapahtui, kun lähdin varmistamaan, että Sole menee putkeen eikä A:lle. Videolta näkyy selvästi, miten seison ihan putken edessä, jolloin Sole suorittaa viereisen hypyn. 

3-luokkien jälkeen oli 1-luokkien vuoro, joten Iisa joutui odottamaan vuoroaan aika kauan. Pelkäsin Iisan olevan väsähtänyt, mutta neiti oli hyvinkin innokas. Tämä oli oikea päivän piristys, sillä meillä meni tosi hyvin! Jälleen onnistuin saamaan mukaan yhden ohjausvirheen, en nimittäin antanut Iisalle keinulla lainkaan pysähdyskäskyä eli lentokeinuksi meni. Muuten suoritimme radan virheettä, mitä ei ihan hetkeen ole tapahtunut treeneissä! Iisa voitti luokkansa. Valitettavasti tätä rataa ei kuvattu.

Kisat jäivät vähän kaivelemaan omaa mieltä, sillä kaikki tapahtuneet virheet olivat selkeästi omia ohjausvirheitäni.

Edellispäivänä meillä oli täällä Vaasassa Marko Mäkelän agilitykoulutus, joka oli tarkoitettu SM-kisoihin tähtääville koirakoille. Osallistuin siis vain Solen kanssa. Marko oli suunnitellut melko kiemuraisen 37 esteen radan. Oli hämmentävää huomata, että tein koulutuksessa aivan samoja virheitä kuin kisoissa viikko sitten: vein Solea liian pitkään kepeille, jolloin Sole aloitti pujottelemaan väärin päin sekä yritin varmistaa Solen menevän putkeen eikä A:lle, mutta seisoin taas putken edessä! Uskomatonta. Loppujen lopuksi koulutus meni ihan hyvin, ja Marko osoittautui ihanan kannustavaksi koutsiksi, joka jaksoi tsempata kaikkia. Lähinnä keskityimme löytämään koiralle parhaan mahdollisen linjan suorittaa rataa ilman että vauhti hidastuu.

Yritän nyt ottaa opiksi virheistäni ja yrittää parhaani ensi viikonloppuna Kokkolan kisoissa!