Olemme nyt kolmisen viikkoa lomailemassa Rauman seudulla. Tämä tarkoittaa myös taukoa agilityharjoituksista. Ehkä pieni tauko on vain hyväksi, niin sitten on taas lisää treeni-intoa sekä itsellä että koirilla!

Oikeasti meillä on ollut nyt syksyn aikana niin hauskaa treeneissä, että hiukan harmittaa jäädä tauolle. Solen kanssa on mennyt todella hyvin: kontaktit toimii, irtoaa, pysyy melko hyvin hanskassa myös tiukoissa paikoissa, kuuntelee, lukee hyvin ohjausta,... Olemme keskittyneet erityisesti tekemään käännöksistä nopeampia ja sama jatkuu ensi vuonna.

 

Iisan kanssa en ole kisannut tänä syksynä lainkaan, ja uskon sen olleen kannattavaa. Olemme keskittyneet pelkästään treenaamiseen, ja olemmekin löytämässä sitä yhteistä, hyvältä tuntuvaa tapaa suorittaa rataa. Iisa on ihan erilainen kuin Sole ja vaatii myös erilaista ohjausta. Hiljaa hyvä tulee, pääasia että pikkuisella on hauskaa. Ihan nytkin hymyilyttää, kun mietin sitä hassua virnettä Iisan naamalla, kun hän tietää pääsevänsä radalle!

Agilityrintamalla siis kaikki hyvin. Muuten tytöt kuluttavat aikaansa lenkkeillen, leikkien, sohvalla löhöillen, herkutellen (lähinnä aktivointipallosta ja piiloja etsimällä) sekä kaikkea jahdattavaksi sopivaa pongaillen. Tässä oravapongausta:

Iisan harrastuksiin kuuluu tietysti myös turkin kasvattaminen..

Enemmän tai vähemmän menossa mukana (kuvassa selkeästi vähemmän) myös eläkepäivistään nauttiva vanha herra Ebbe (9,5v.):

Minulla ei ole tähän laitettavaksi mitään hienoa talvista kuvaa, sillä tuntuu siltä, että aina sataa vettä! Haluamme kuitenkin toivottaa blogin lukijoille ILOISTA JOULUNAIKAA JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA!!