Voi kauhistus, miten aika on rientänyt! Pahoittelen, etten ole aikaisemmin ehtinyt/muistanut päivittää blogia.

Pitkäperjantaina olin sekä Solen että Iisan kanssa kisailemassa Vöyrillä. Iisan toisen radan tuomaroi Eija Berglund, ensimmäisen radan ja Solen molemmat radat tuomaroi Ruotsista saapunut Timo Vertanen.

Olen mielestäni saanut Iisan itseluottamuksen esteillä nousemaan aika hyvin ja sitä kautta tyttöön on tullut enemmän vauhtia. Nyt kisatilanteessa ja vierailla esteillä se kaikki katosi taas kuin tuhka tuuleen... En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Todennäköisesti jatkamme treenaamista ja sitten ehkä joskus myöhemmin taas menemme kokeilemaan kisoihin. 

Ensimmäiseltä radalta tuli hylätty, kun Iisa menikin puomin sijasta putkeen:

Toiselta radalta tuli kymppi ja kolmas sija:

Solen kanssa oli jälleen ihan huippua mennä! Ollaan taidettu pikku hiljaa oppia ymmärtämään toisiamme ja mielestäni se näkyy myös videoista.

Ensimmäiseltä radalta hieno NOLLAVOITTO:

Toisellakin radalla teemme pitkään puhdasta rataa, mutta ihan loppuvaiheilla onnistun jotenkin ohjaamaan Solen hyppäämään yhden esteen väärään suuntaan:

Muutimme sunnuntaina takaisin Raumalle kesän ajaksi. Emme ole kesällä missään ohjatussa ryhmässä, joten emme varmaan kisaakaan paljoa. Muutamiin kisoihin varmasti tulee osallistuttua silloin tällöin, mutta syksyllä panostamme sitten taas vähän enemmän, kun palaamme Vaasaan.

Tässä villi agiliitäjä kotioloissa:

Linkki KoiraNet Jalostustietojärjestelmään:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN34958/05&R=314

Tänään oli Kokkolassa agilitykisat 3-luokille. Ensimmäisen agilityradan tuomaroi Vesa Sivonen ja toisen agilityradan sekä hyppärin tuomaroi Sari Mikkilä.

Olimme kisapaikalla hieman liian myöhään, sillä matkaseurani oli myöhässä - viime yönähän siirryttiin kesäaikaan. En ehtinyt liikuttaa Solea tarpeeksi ennen ensimmäistä starttia ja neiti kävikin ihan liian kuumana. Sole ei malttanut pysyä lähdössä paikallaan vaan lähti ennen käskyä, minkä takia radan alku oli pelkkää pelastelua. Teimme radalla kamalan pitkiä kaarroksia ja vaikka mitä, mutta - USKOMATONTA - Solella oli silti medien nopein nolla!! Eli siis nollavoitto :)

Toinen rata ei ollut mitenkään vaikea, mutta saimme kaksi virhettä aikaiseksi: keppien aloitus ja A:n kontakti. Se, että Sole aloitti kepit väärästä kohtaa, oli minun ohjausvirheeni, mutta tuo kontaktivirhe jäi harmittamaan...

Kolmas rata eli hyppäri oli melko helppo. Tältä radalta meille tuli yksi virhe pituudelta. En jotenkin malttanut odottaa tarpeeksi pitkään, että Sole olisi lähtenyt hyppäämään pituutta. Höh.

Kaikenkaikkiaan päivän radat olivat tosi kivoja ja Sole kulki hyvin. Eli ei muuta kuin seuraavia kisailmoja menemään!

Viikko sitten sunnuntaina olimme kisoissa Ylistarossa, Seinäjoella. Sole pääsi kahdelle agilityradalle ja Iisa pääsi noin kahdeksan kuukauden kisatauon jälkeen yhdelle radalle. Tuomarina koko päivän toimi Sari Mikkilä.

Päivä alkoi 3-luokkien kisoilla. Ensimmäinen rata oli melko haastava tekniikkarata. Heti kolmosesteellä ohjaus hukassa, mutta sain pelastettua. Valitettavasti ennen keppejä suoritettu putki ei kuulunut suunnitelmaan! Olin jotenkin vaan ajatellut, että saan Solen huomion herätettyä ja käännettyä kepeille, mutta eihän se nyt ihan niin mennyt... Tämä oli kuitenkin ainut virhe, mitä tällä radalla tapahtui.

Toinen rata tuntui vähän enemmän meidän radalta, mutta onnistuin sössimään senkin. Heti alussa vein Solea ihan liian pitkään kepeille ja Sole lähti pujottelemaan väärin päin. Toinen virhe tapahtui, kun lähdin varmistamaan, että Sole menee putkeen eikä A:lle. Videolta näkyy selvästi, miten seison ihan putken edessä, jolloin Sole suorittaa viereisen hypyn. 

3-luokkien jälkeen oli 1-luokkien vuoro, joten Iisa joutui odottamaan vuoroaan aika kauan. Pelkäsin Iisan olevan väsähtänyt, mutta neiti oli hyvinkin innokas. Tämä oli oikea päivän piristys, sillä meillä meni tosi hyvin! Jälleen onnistuin saamaan mukaan yhden ohjausvirheen, en nimittäin antanut Iisalle keinulla lainkaan pysähdyskäskyä eli lentokeinuksi meni. Muuten suoritimme radan virheettä, mitä ei ihan hetkeen ole tapahtunut treeneissä! Iisa voitti luokkansa. Valitettavasti tätä rataa ei kuvattu.

Kisat jäivät vähän kaivelemaan omaa mieltä, sillä kaikki tapahtuneet virheet olivat selkeästi omia ohjausvirheitäni.

Edellispäivänä meillä oli täällä Vaasassa Marko Mäkelän agilitykoulutus, joka oli tarkoitettu SM-kisoihin tähtääville koirakoille. Osallistuin siis vain Solen kanssa. Marko oli suunnitellut melko kiemuraisen 37 esteen radan. Oli hämmentävää huomata, että tein koulutuksessa aivan samoja virheitä kuin kisoissa viikko sitten: vein Solea liian pitkään kepeille, jolloin Sole aloitti pujottelemaan väärin päin sekä yritin varmistaa Solen menevän putkeen eikä A:lle, mutta seisoin taas putken edessä! Uskomatonta. Loppujen lopuksi koulutus meni ihan hyvin, ja Marko osoittautui ihanan kannustavaksi koutsiksi, joka jaksoi tsempata kaikkia. Lähinnä keskityimme löytämään koiralle parhaan mahdollisen linjan suorittaa rataa ilman että vauhti hidastuu.

Yritän nyt ottaa opiksi virheistäni ja yrittää parhaani ensi viikonloppuna Kokkolan kisoissa! 

Sunnuntaina kisasimme Solen kanssa Liedossa, TSAU:n laajennetussa hallissa. Päivän aikana olisi ollut mahdollista osallistua kolmelle agilityradalle ja yhdelle hyppärille, mutta me osallistuimme vain yhdelle agiradalle sekä hyppärille (köyhä opiskelijaelämä......). Agilityradallamme tuomaroi Minna Räsänen ja hyppärillä Ritva Herrala.

Agilityradalla olin muutamassa kohdassa vähän myöhässä, mutta onneksi sain silti ohjattua Solen oikeille esteille. Kaikenkaikkiaan rata meni ihan OK: ei virheitä, mutta parannettavaa olisi ollut.  Sijoituimme nollatuloksella neljänsiksi.

Hyppäri vaikutti mukavan vauhdikkaalta. Keppien jälkeisen hypyn kaarre meni pitkäksi, mutta muuten olen tyytyväinen mun ja Solen suoritukseen. Uskomatonta, mutta totta: pysyimme nollatuloksellamme johdossa loppuun asti ja saimme sen viimeisen kaivatun HYPPYSERTIN! Näin ollen Solella on FI AVA-H arvoon vaadittavat tulokset kasassa. Kunhan Sole on vahvistettu Suomen hyppyvalioksi, voimme myös anoa Ruotsin hyppyvalion arvoa, sillä elokuussa 2008 saimme Tukholman kisoissa hyppysertin. HUIKEAA!

 Vietimme Solen ja Iisan kanssa laskiaista Maalahdessa TopCanis Areenalla epiksien merkeissä. Osallistuin molempien kanssa kilpailevien luokkaan sekä Knock out -kilpailuun. Kilpailevien luokkaan saivat osallistua kaikki halukkaat, ja möllit, 1-luokkalaiset ja 2-luokkalaiset saivat aikatasoitusta. Knock out -kilpailu oli sellainen, että vierekkäisille radoille oli rakennettu sama rata ja molemmilla radoilla koirakot suorittivat rataa samanaikaisesti. Se kumpi teki paremman tuloksen, pääsi jatkoon ja lopulta yksi voitti. Tällä radalla oli vain hyppyjä ja putkia.

Kilpailevien radalla sekä Sole että Iisa hyllyttivät. Solella oli tosi hyvät kontaktit, mikä lämmitti mieltäni kalenteriin merkittyjen tulevien kisojen takia. Olisimme selvinneet virheettä, jos olisin muistanut alusta asti ohjata kunnolla. Iisa meni ihan hyvin, mutta hitaammin kuin treeneissä. Radan lopun häämöttäessä Iisa kuitenkin kiihdytti oikein kunnolla ja sinkosi yllättäen A:lle!

Knoc out -kisaan osallistui 12 koiraa eli kuusi paria. Sekä Sole että Iisa voittivat vastustajansa ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella oli mukana kuusi koiraa eli kolme paria, ja jälleen molemmat tytöt voittivat uudet vastustajansa. Kolmannella kierroksella jäljellä oli enää kolme koiraa: Sole, Iisa ja eräs villakoira. Sole kilpaili ensin villakoiraa vastaan. Valitettavasti tässä vaiheessa, juostessani tätä rataa läpi viidettä kertaa, ohjaus ei ollut enää niin hyvää ja Sole tuli yhden hypyn ohi. Vaikka Sole oli villakoiraa nopeampi, saimme viiden sekunnin aikalisän hypyn ohituksesta, ja villis voitti. Seuraavaksi oli Iisan ja villiksen kaksintaistelun vuoro. Pikkuneiti jaksoi vielä ihan kivasti, mutta villis oli nopeampi ja vei koko kilpailun voiton. Sole ja Iisa olisivat vielä voineet kisata toisiaan vastaan (yksi kerrallaan, sillä voin olla vain yhdellä radalla kerrallaan!), mutta minulle ei ollut mitään väliä, kumpi sijoittuu toiseksi ja kumpi kolmanneksi, joten annoin olla.

Tämä viikko on ollut tytöille melko rankka. Keskiviikkona oli normaalit treenit ja perjantaina kävimme Vassilassa omatoimisesti. Silloin treenasin Solen kanssa lähinnä kontakteja ja Iisan kanssa tein etenemisharjoituksia. Tänään oli sitten nuo epikset, joissa molemmat pääsivät radalle neljä kertaa. Nyt näyttäisikin siltä, että edessä on melko rauhallinen ilta!    

Eilen aamulla aikaisin lähdimme Iisan kanssa Lohjalle näyttelyyn. Kyydissämme tulivat myös Anne T. ja Peter.

Viimeksi olimme näyttelyssä toukokuussa 2010, mutta onneksi olimme käyneet ahkerasti näyttelyharkoissa ja muutamassa match show´ssakin tuli käytyä ennen tätä näyttelyä.

Lohjalla kehässä nähtiin 12 kooikerhondjea, joista seitsemän oli Oorbellen-kennelin koiria. Oli tosi kivaa nähdä niin paljon Iisan sukulaisia ja heidän omistajiaan!

Iisa esiintyi avoimessa luokassa. Tuomarin mielestä Iisa oli Erittäin Hyvä. Kilpailuluokassa Iisa sijoittui toiseksi.  

"Kookas narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Oikealinjainen pää, mutta kuono-osa saisi olla voimakkaampi. Hieman pyöreät silmät. Sopiva luusto. Riittävä kaula. Hyvä ryhti & ylälinja. Hyvä runko. Hieman lyhyt lantio näkyy taka-askeleessa. Voisi olla paremmin kulmautunut takaa. Hyvä turkki ja luonne."

Iisa, jonka säkäkorkeus on alle 40cm, oli tuomarin mielestä kookas, mutta silti päivän voittaja oli uros, joka on Iisaa paaaaaljon isompi. Hmmm... 

Nähtäväksi jää, osallistuuko Iisa mahdollisesti johonkin toiseen näyttelyyn vielä kevään/kesän aikana!

Olin tänään Solen kanssa Anders Stensin koulutuksessa TopCanis Areenalla Maalahdessa. Vaikka auton mittari näytti ulkolämpötilaksi -23 astetta, oli hallissa mukavan lämmintä :)

Emme päässet tällä viikolla normaaleihin keskiviikkoillan treeneihin kovan pakkasen takia ja muutenkin tämän viikon lenkit on täytynyt jättää hieman tavallista lyhyemmiksi. Pelkäsin, että Solella on ihan liikaa virtaa, mutta oikeastaan hän olikin juuri sopivassa tilassa treenejä varten: meni lujaa, mutta kuunteli! 

Tällä kertaa kävi niin, että kouluttajan suunnittelema rata osoittautui meille hieman liian helpoksi. Totta kai parannettavaa löytyi, mutta olisin silti kaivannut enemmän haasteita. No, näitä minulle onneksi luvattiin ensi kerraksi ;)

Tässä muutama pätkä siitä, mitä tänään tehtiin:

Nämä pätkät on kuvattu toiselta kierrokselta, jolloin Sole meni hieman rauhallisemmin.

Joululoma on ohi ja olemme Solen ja Iisan kanssa palanneet Vaasaan, jossa jatkan opintojani. 

Viime viikon tiistaina menimme Maalahteen TopCanis Areenalle, jossa osallistuimme Iisan kanssa näyttelyharjoituksiin. TopCanis Areena on lämmin kivituhkapohjainen halli, jossa Paws on syksystä lähtien järjestänyt mm. agilitya, tokoa ja näyttelytreenejä. Harjoittelimme kaikkea sellaista, mitä näyttelyissä tavallisesti tehdään: ympyrää, edestakaisin liikkumista, kolmiota, kauniisti seisomista sekä pyödällä olemista. Iisa suoriutui kaikesta loistavasti! Ainut miinus oli, että Iisa pyrki ottamaan minuun vähän liikaa katsekontaktia.

Keskiviikkona oli agilityharjoitusten vuoro Sulvalla. Näihin treeneihin tietysti myös Sole pääsi mukaan. Molemmilla tytöillä oli hieman patoutunutta energiaa, joten teimme aika vauhdikkaita suorituksia. Erityisesti mieleen jäi, miten hienosti Iisa oppi itse hakemaan kepit vaikeasta kulmasta.

Eilen olimme taas TopCanis Areenalla, missä järjestettiin match show. Paikalla oli paljon koiria, mutta kaikki oli järjestetty tosi hyvin. Iisa osallistui pieniin (alle 40cm korkeisiin) koiriin. Iisa käyttäytyi kuin vanha konkari. Meillä oli tosi mukava tuomari, joka piti huolen siitä, että koirat saivat hyviä kokemuksia. Tuomari halusi esimerkiksi antaa Iisalle hampaiden katsomisen jälkeen namia. 

Kanssamme samaan aikaan kehässä oli basenji. Saimme punaisen nauhan ja MELKEIN sijoituimme neljän parhaan joukkoon. 

Olemme nyt kolmisen viikkoa lomailemassa Rauman seudulla. Tämä tarkoittaa myös taukoa agilityharjoituksista. Ehkä pieni tauko on vain hyväksi, niin sitten on taas lisää treeni-intoa sekä itsellä että koirilla!

Oikeasti meillä on ollut nyt syksyn aikana niin hauskaa treeneissä, että hiukan harmittaa jäädä tauolle. Solen kanssa on mennyt todella hyvin: kontaktit toimii, irtoaa, pysyy melko hyvin hanskassa myös tiukoissa paikoissa, kuuntelee, lukee hyvin ohjausta,... Olemme keskittyneet erityisesti tekemään käännöksistä nopeampia ja sama jatkuu ensi vuonna.

Iisan kanssa en ole kisannut tänä syksynä lainkaan, ja uskon sen olleen kannattavaa. Olemme keskittyneet pelkästään treenaamiseen, ja olemmekin löytämässä sitä yhteistä, hyvältä tuntuvaa tapaa suorittaa rataa. Iisa on ihan erilainen kuin Sole ja vaatii myös erilaista ohjausta. Hiljaa hyvä tulee, pääasia että pikkuisella on hauskaa. Ihan nytkin hymyilyttää, kun mietin sitä hassua virnettä Iisan naamalla, kun hän tietää pääsevänsä radalle!

Agilityrintamalla siis kaikki hyvin. Muuten tytöt kuluttavat aikaansa lenkkeillen, leikkien, sohvalla löhöillen, herkutellen (lähinnä aktivointipallosta ja piiloja etsimällä) sekä kaikkea jahdattavaksi sopivaa pongaillen. Tässä oravapongausta:

Iisan harrastuksiin kuuluu tietysti myös turkin kasvattaminen..

Enemmän tai vähemmän menossa mukana (kuvassa selkeästi vähemmän) myös eläkepäivistään nauttiva vanha herra Ebbe (9,5v.):

Minulla ei ole tähän laitettavaksi mitään hienoa talvista kuvaa, sillä tuntuu siltä, että aina sataa vettä! Haluamme kuitenkin toivottaa blogin lukijoille ILOISTA JOULUNAIKAA JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA!!